Lauantai 10.6.

Kuumaan ilmanalaankin näköjään tottuu: tänään oli ensimmäinen päivä, kun kaikki juotu vesi ei tullut heti hikenä ulos. Olo oli kuin koto-Suomessa, nestettä ei tarvinnut jatkuvasti tankata, elimistö tuntui sopeutuneen täysin paikalliseen ilmastoon. Vaimo tosin yhä edelleen valitteli ilmaston kuumuutta.

Kävimme Iloilon keskustassa ostoksilla ja Jollibee:ssä (=paikallinen Mäkkärin kilpailija) syömässä. Matkaa Amamaroksesta 26km ja jeepney:llä matkustaessa matka kesti noin kolme varttia ja maksoi 10 pesoa (noin 2 fmk). Erikoisuutena näimme (ja kuulimme) Iloilon keskustassa Aerosmith-jeepneyn. Jeepneyn keulassa luki Aerosmith ja omistaja oli tosissaan panostanut äänentoistoon ja siis soitti pelkkää Aerosmithiä. Musiikki kuului jopa muun liikenteen melun yli vaivatta lähes korttelin päähän autosta.

Iloilossa tapasimme Suomessakin aiemmin asuneita tuttuja. He eivät kuitenkaan aivan sattumalta matkustaneet useamman tunnin matkaa Iloiloon juuri tänään vaan olimme sopineet tapaavamme heidän keskustassa.

Akai ja perhe
Tuttuja tapaamassa Iloilossa

Jeepneyparkkialueella (Pototanin suuntaan kulkevien) oli rivi jeepney:tä odottamassa ajovuoroaan. Kuskit viettivät siestaa tallien edustalla ja innostuivat sitten poseeraamaan, kun näkivät turistin tulevan kamera kourassa.

Jeepney-kuskit
Jeepney-kuskit
Jeepney
Jeepney
Jeepney

Takaisintulomatka kesti reilun tunnin, sillä jeepneyn kuljettaja kävi välillä tankkaamassa ja yhdellä isommalla pysähdyspaikalla Jarossa kuski odotteli pitkän tovin lisää matkustajia, että olisi saanut auton täydemmäksi. Kun sitten kuljettajan mielestä matkustajia oli kertynyt riittävästi, lähdimme matkaan. Sattui edellä menemään toinen jeepney samaan suuntaan ja niinpä ennen erästä isompaa pysähdyspaikkaa jeepneyt ottivat kisan. Kaikki irti koneesta ja ohi vaan. Pitkän tovin jeepneyt menivät täyttä vauhtia rinta rinnan, onneksi ei ollut vastaantulijoita. Jeepney, jossa olimme kyydissä, taisi olla vähän paremmassa vedossa ja niinpä kuljettajamme voitti kisan ja palkinnoksi sai pysähdyspaikalta neljä uutta matkustajaa. Pääsimme kuitenkin loppujen lopuksi ehjin nahoin kotiin.

Amamarokseen takaisin päästyämme otin muutaman kuvan pihasta, kesäkeittiöstä ja talosta sisältä.

Illalla Julia istuskeli pihapenkillä puiden katveessa ja katseli ohikulkevaa valtatien liikennettä ja Manang poltti risuja ja puista pudonneita lehtiä, etteivät ötökät pääse lisääntymään.

Ennen nukkumaanmenoa otin vielä muutaman kuvan seinillä ja katossa juoksentelevista liskoista. Yleensä ne eivät kuitenkaan paljon juoksennelleet vaan odottivat paikallaan saalista. Liskot muistuttivat erehdyttävästi omaa sisiliskoamme (nämäkin kuulemma pudottavat häntänsä, jos siitä nappaa kiinni). Paikallinen nimi liskolle oli 'tiki'. Päivisin nämä harmittomat ja hyödylliset liskot olivat yleensä ulkosalla, mutta illantullen niitä ilmaantui taloon sisään. Ne olivat hyvin arkoja otuksia ja pysyttelivät seinällä katonrajassa tai sitten katossa. Ne olivat hyvin tehokkaita moskiittojen tappajia, ei tarvinnut makuuhuoneessakaan ruiskuttaa torjunta-aineita, riitti pari liskoa katossa ja moskiitot hävisivät parempiin suihin. Nämä otukset eivät suinkaan olleet aivan mykkiä, vaan ne kutsuivat tai uhkailivat toisiaan ääntelemällä 'tsik-tsik'.

Päivän kuvasaldoa