Perjantai 23.6.

Käytimme Julian rokotuksessa paikallisessa Pototanin sairaalassa. Jouduimme jonottamaan lääkärille pääsyä parisenkymmentä minuuttia. Sairaalassa oli aikamoinen vilske ja vilinä, joka jatkui lääkärin huoneessakin. Suomesta poiketen lääkärin huone ei ollut rauhoitettu ainoastaan vuorossaolevaa potilasta varten, vaan sairaanhoitajia potilaineen tuli ja meni jatkuvasti.

Pototanin sairaala
Pototanin sairaala

Rokotukseen tarvittavia neuloja ja lääkeaineita ei ollut tarjolla sairaalan puolesta, vaan ne oli itse hankittava. Lääkäri ainoastaan kirjoitti pienelle paperilapulle rokotuksessa tarvittavan rokotteen nimen ja se sitten piti käydä ostamassa jostain niistä useasta sairaalan pihan toisella laidalla olevasta apteekista.

Apteekki
Apteekki
Apteekki
Apteekki

Jossain vaiheessa jouduimme kulkemaan sairaalan silmäklinikan vastaanottotilan kautta, mikä nähtävästi tulikin sitten kostautumaan. Alueella oli nimittäin menossa tarttuva silmätulehdusepidemia (mitä emme vielä tässä vaiheessa tienneet) ja potilaita olikin vastaanotolle jonottamassa useita. Jatkossa emme mekään sitten jääneet osattomaksi tästä epidemiasta, mutta asiasta myöhemmin lisää...

Palattuamme Amamarokseen Julia ihmetteli, minne Tiko oli kadonnut. Anoppi oli päättänyt laittaa koiran arestiin kanahäkkiin, jottei lapsille tulisi enempää naarmuja. Minä sitten yritin siinä puolustella koiraparkaa, eihän pentukoira sille mitään voi, että kynnet ja hampaat tahtovat olla melkomoisen terävät. Ja eihän koira mikään vihainen ollut ainoastaan leikkisä. Monasti kyllä ihmettelin koiran pitkää pinnaa, sillä sen verran reippaasti ainakin Annabel koiran kanssa leikkiessä veti sitä hännästä ja turkista. Tikon aresti kestikin sitten ainoastaan loppupäivän.

Tiko-koira
Tiko vankilassa
Tiko-koira
Tiko-parka vankilassa