Aamu ei oikein hyvää luvannut. Heräsin ja totesin, että toinen silmä oli rähminyt umpeen ja silmämunat olivat totaalisen punaiset. Silmiä ei paljon uskaltanut liikuttaa, sillä tuntuma oli lähinnä sellainen, että silmät olivat pieniä haavoja täynnä. Elenalla ja Julialla edelleen silmät punoittivat, mutta lääkitys oli jo alkanut helpottaa heidän oloaan. Annabelillakin toinen silmä hiukan punoitti.
Tänään oli siis minun ja Annabelin vuoro käydä silmälääkärillä. Elena lähti mukaan oppaaksi ja niinpä lähdimme jeepneyllä Iloiloon lääkäriasemalle. Päätimme mennä samalle lääkärille, jonka vastaanotolla Elena ja Julia olivat edellisenä päivänä käyneet. Hän oli kuulemma vaikuttanut asiansa osaavalta.
Lääkäriasemalla odottelimme vuoroamme varttitunnin verran. Silmälääkäri Karen Y. Rivera-Francia puhui erittäin sujuvaa englantia. Hän olikin opiskellut Yhdysvalloissa useamman vuoden. Tuliaisena USA-vuosistaan hänellä oli useampikin diplomi seinällään. Pyynnöstä hän vielä kirjoitti todistuksen käynnistämme ja diagnoosistaan. Pyysin tällaisen todistuksen, sillä arvelin sitä vielä tarvittavan.
Lääkärissä- ja apteekissakäynnin jälkeen matkasimme takaisin Amamarokseen lepäilemään ja silmätippoja tiputtelemaan.
Vaimon sisko joutui lähtemään Pototaniin asti soittamaan Manilaan. Tänään meidän oli nimittäin määrä lentää Manilasta Lufthansan vuorolla Frankfurt:iin ja siitä edelleen Helsinkiin. Onneksi vaimon Manilassa asuvan siskon miehellä oli tuttuja paikallisessa lentoyhtiössä, joten saimme siirrettyä lippumme seuraavaan mahdolliseen vuoroon, joka olisi kuitenkin vasta viikon kuluttua. Lufthansa ilmoitti, että he perisivät lippujen siirrosta 100 USD kappaleelta eli meidän tapauksessamme 400 USD (Annabelin lipusta ei perittäisi mitään). Liput pitäisi käydä vaihtamassa päivää ennen lentoa Lufthansan Manilan toimistossa. Pyysimmekin sitten vaimon siskoa varaamaan meille hotellihuoneen sunnuntaista tiistaihin, sillä tarkoituksenamme oli lähteä Iloilosta Manilaan sunnuntaina, että ehdimme sitten maanantaina hakea lentoliput.
Suomesta lähtiessämme otin kännykkäni mukaan hätätapauksia varten ja nyt GSM:ää tarvittiinkin. Soitin aluksi vakuutusyhtiöön ja kyselin neuvoja tilanteeseemme. Sen jälkeen soitin pomolleni, että olen yhä täällä Filippiineillä ja loma ehtii loppumaan ennenkuin ehdin takaisin Suomeen. Pomoni löysi asiasta sentään valoisankin puolen, emme sentään olleet Jolon saarella panttivankeina Seppo Fräntin ja Risto Vahasen kanssa. Hyvin toimi Radiolinjan liittymä paikallisen Globen verkossa, puheluiden minuuttihinta kyllä oli jotain 20 fmk:n luokkaa.