Olimme hyvissä ajoin Helsinki-Vantaan lentokentällä, jo pari tuntia ennen koneen lähtöä. Oli ainakin aikaa tutustua lentoaseman myymälöihin.
Lento Frankfurtiin Lufthansan Airbus:illa (Airbus 319-100) oli ikimuistoinen. Kapteeni ilmoitti jo heti lähdön jälkeen, että tulemme lentämään ukkosmyrskyalueen läpi ja että koska Airbus on tunnetusti kiikkerä, niin lento tulee olemaan tavallista 'pomppuisempi'. Ja sitähän se totta tosiaan olikin lähestyessämme Frankfurtia. Turbulenssia, ilmakuoppia ja salamointia riitti ihan omiksi tarpeiksi. Pahimman 'riepottelun' aikana mummot rukoilivat ja osa matkustajista kiljahteli kauhusta koneen aina välillä pomppiessa suuntaan jos toiseen. Julialla ja Annabelilla oli hauskaa: he nauroivat ja kiljuivat ilosta. Olo oli kuulemma kuin tivolissa.
Päästyämme sateiseen Frankfurtiin oli ohjelmassa parin tunnin odottelu jatkolentoa. Frankfurtin terminaalin katto vuosi useammastakin kohdasta ja kentän henkilökunta kiikutti ämpäreitä pahimpien vuotokohtien kohdille. Terminaali oli muutenkin aika kehno, sillä istumapaikkoja saimme etsiä melkoisen tovin ennenkuin yhdestä käytävästä löysimme muutaman vapaan tuolin. Edessä oli 11 tunnin lento Manilaan Boeing 747-400:lla.
