Sunnuntai 18.6.

Lähdimme kotimatkalle Boracay:sta noin klo 11 aikoihin. Ensin matkasimme moottoripyöräriksoilla hotellilta satamaan ja sieltä veneellä mantereelle. Venematkan lopussa pääsi taas kahlaamaan, nyt vettä oli tosin alle puoleen sääreen, kun tulomatkalla oli ollut vettä napaan asti.

Päätimme matkata Amamarokseen samalla autolla Kiiskisten kanssa. Nissan Urvan oli varustettu riittävällä määrällä istuinpaikkoja: 2+3+3+3+3.

Matkalla Cristal voi pahoin ja oksensi muutaman kerran. Lara ja Julia ottivat matkanteon rennosti.

Lara ja Julia

Tällä kertaa kuljettaja oli nopeampi ja kalusto paremmassa kunnossa kuin tullessa. Tulomatkalla Boracay:lle tuntui, ettei taksissa ollut jousitus kunnossa ja toimivista iskareista ei ollut tietoakaan. Renkaat vinkuivat mutkissa hiljaisemmassakin vauhdissa ja kaikki töyssyt jysäyttivät kunnolla.

Matkalla jouduimme paikallisen poliisin pysäyttämiksi, näyttivät pitävät jonkinlaista ratsiaa. Kuljettaja ilmoitti poliisille, että kyseessä ei ole maksullinen kuljetus vaan että hän on ainoastaan sukulaisia kuskaamassa (mikä olikin osittain tosi, sillä kuski oli Kiiskisen perheelle sukua). Poliisi kurkisti auton sisään ja näki ensimmäisenä kaksi länsimaista kalpeanaamaa. Poliisia hiukan hymyilytti, mutta ei kysellyt enempää papereita ja matka jatkui.

Perillä Amamaroksessa olimme noin 3 tunnin ja 45 minuutin ajorupeaman jälkeen. Matka sujui ilman kommelluksia. Taksin hinnaksi olimme sopineet meidän osalta 3500 pesoa, mutta annoin kuskille pari sataa ylimääräistä nopeasta ja tasaisesta kyydistä.

Perillä Amamaroksessa